Kuulumisia

Mun piti lahtea Suomesta jo viikko sitten. Kavi kuitenkin niin etta satutin selan uutena vuotena, ja mullahan on siis selassa vamma, valilevyn pullistuma mika painaa mun selkaytimeen, eli ei se normaali valilevynpullistuma.  Ravattiin laakarissa ja laakarit sano etta mitaan ei oo tehtavissa. Soin buranaa ja kolmiolaakkeita eika kipu hellittanyt. Sain kauheen flunssan ja kuumeen viela selkakivun paalle. Mentiin uudelleen laakariin ja sielta mut maarattiin uusiin magneettikuviin, joista selvisi etta ei ainakaan uutta pullistumaa oo selkaan tullut. Taas eilen kaytiin laakarissa ja siella mulle sanottiin etta mua oottais seuraavaks selkaleikkaus missa on tosi iso riski halvaantua. Siihen suoraan vastasin etta leikkaus vaikka sit kesalla, mut nyt mulle on tarkeinta paasta takas jenkkeihin. No, laakari suostu tahan ja nyt oon lahdossa 24 tammikuuta takas Floridaan. Hirvee ikava on kaikkia kavereita ja haluisin vaan jo menna. Mut terveys kuitenki menee kaiken muun eelle joten parantelen nyt selkaa taalla rauhassa ja toivon vaan etta se parantuu 24 paivaan mennessa.

Mun elama on aika sekasin mutta oon silti onnellinen. Nyt tan syksyn ja talven aikana oon miettiny aika paljon etta mita ma oikeen elamalta haluan. Oon miettiny etta missa mulla on paras olla, tai oikeestaan etta missa mun kuuluis olla. Onko jenkit se oikee paikka mulle, onko Suomi se oikee paikka mulle vai oonko viela ees loytany sita oikeeta paikkaa mulle. Kannattaisko mun viela kasvaa ennen lopullisesti maailmalle muuttoa vai oonko ma valmis kaikkeen siihen? Oon tullu siihen tulokseen et oon oikeesti viela liian nuori muuttaakseni lopullisesti yksin toiselle puolelle maapalloa. Oon ollu ihan hullun onnellinen tuola Floridassa ja en todellakaan, en missaan vaiheessa oo katunu maailmalle lahtoa yhtaan. Mut tavallaan ma kaipaan mun arkea Suomessa, ja talla hetkella mun aiti tarvii mua taalla enemman kuin koskaan. Oon tulossa kesalla Suomeen, mun elama muuttuu taas, vaihan luultavasti Suomessakin koulua ja oikeesti alotan taas puhtaalta poydalta. Kayn lukiota viela 2 tai 3 vuotta ja sen jalkeen ma oon ihan varmasti valmis ja taynna intoa muuttamaan jenkkeihin takaisin. Oon siis menossa collegeen jenkkeihin. En viela pysty ees aatteleen sita et lahen tuolta Floridasta, siis tuolta mun koulusta lopullisesti pois. Rakastan sita paikkaa, ja varsinki niita ihmisia. Se koko koulu, kaikki muut boarding oppilaat ja opettajat ja muut, ne kaikki on mulle ku yks sairaan iso perhe. Kaikilla niilla tulee aina oleen paikka mun sydamessa ja puolet mun sydamesta on Floridassa ja sinne se jaakin. Mutta oon paattanyt etta mun tie vie tan vuoden jalkeen Suomeen, ja sielta sitten lopullisesti jenkkeihin kun oon siihen itte valmis. 

Oon erottanu mun Suomi elaman ja Florida elaman aika rajusti toisistaan. Oon siis ihan se sama Krisse molemmissa maissa, kayttaydyn ihan samanlailla, mut mun elama on muuten niin erilaista naissa maissa. Floridassa en murehdi, vaikka mun suomi elamassa tapahtuis ihan kamalaia muutoksia. Mun vanhemmat eros pari kuukautta sitten, ja sain tietaa siita kesken koulupaivan. Menin shokkiin tottakai, varsinkin kun sain tietaa todellisen syyn siihen eroon. Menin psykologille ja pysyin siela pari tuntia. Kuitenkin samana paivana kun olin kuullut vanhempieni erosta ja itkenyt 4 tuntia, olin tekemassa matikan koetta ja illalla bilettamassa kavereiden kanssa. Floridaan lahdin silla asenteella, etta vaikka mita tapahtuis Suomessa, en murehdi niita asioita vaan elan mun Florida elamaa taysilla. Nyt kun tulin Suomeen niin mulla on aikaa murehtia mun ongelmia Suomessa. Mulla on paljon seuraajia esimerkiks snapchatissa just sen takia etta he haluavat nahda millasta mun elama on Floridassa. Taman takia laittelen paljon kuvia ja videoita ja haluun kertoo siita, mut en mielellaa kerro kauheen yksityiskohtasesti koska haluun erottaa naa mun kaks elamaa toisistaan, en tieda miksi ma vaan haluan.

Ainii, aattelin lisaa tahan loppuun pari kuvaa uuden vuoden kunniaks et miten paljon oon vahan yli vuodessa muuttunu x)

Kesa 2014

Syksy 2014

Nyt :-)