My life

"Travel early and travel often. Live abroad, if you can. Understand cultures other than your own. As your understanding of other cultures increases, your understanding of yourself and your own culture will increase exponentially"

-Tom Freston

Tasta teksista on tullu mulle henkilokohtasesti tosi tarkea. Oli pelottavaa muuttaa toiselle puolelle maailmaa yksin, enka oikeesti missaan vaiheessa uskonu etta musta on siihen. Oon ihminen kuka leikkii rohkeeta, mutta oikeesti on kaikkee muuta ku rohkea. Enaa en tieda voinko sanoa etten olis rohkea. Mua on aina pelottanut uudet asiat ja isot muutokset, ja yhtakkia niita tuli monta samaan aikaan. Muutin pois kaupungista missa ma olin elanyt mun koko elaman, pois ihmisten seasta kenen kanssa oon jakanu mun elaman; ilot ja surut aina. Muutin pois maasta, missa on kaikki ihmiset keta tunsin. Muutin aivan yksin, pois kaikesta vanhasta, alotin mun elaman uudelleen. 

Kun saavuin ekaa kertaa Saint Andrew'siin, olin aivan silmat pyoreena. Kaikki oli uutta, ihmiset, tavat, kieli, ymparisto, ihan kaikki. Mikaan ei ollut niinkuin ennen. 

Olin pienessa stressissa ekan puoltoista kuukautta. Piti koko ajan miettia miten kayttaytyy, millasella tavalla puhuu, milta nayttaa ja tottakai yritti tehda mahdollisimman hyvan ensivaikutelman kaikkiin ihmisiin. Yritti tottua paivarytmiin ja siihen etta on pakko tehda kaikki laksyt joka paiva. Mulla meni tosi kauan tottua tahan kaikkeen. Sain alussa moitteita vahan joka asiasta, koska tama kaikki oli niin erilaista ja tuntui etten pysty olla hetkeakaan oma itteni, se Krisse mika ma oikeesti oon. Tuntu etta mun piti kokoajan esittaa jotain taydellista ihmista. 

Nyt mulla on 2,5 kuukautta takana, ja ma oon nyt vasta tottunut tahan kaikkeen. Paatin noin kuukausi sitten etta en enaa mieti turhia, meen rohkeesti mukaan tuntemattomiin ja mulle ei niin mukaviin asioihin. Oon niin onnellinen etta tein ton paatoksen. Mulla on taalla nyt kymmenen kertaa enemman kavereita, mua kysytaan joka viikonloppu johonkin, mulla on aina seuraa eika tarvii olla yksin. Ei mun oo taalla ikina ollut tarvinnut olla yksin, mutta alussa ma halusin aina valilla olla yksin. Nyt yksinolo tuntuu tylsalta, ja mua pelottaa nukkua jos Alexis on jossain muualla yota. Ma tarviin naita ihmisia mun jokapaivasessa elamassa enka enaa osais kuvitella elamaa ilman kaikkia naita ihania ihmisia taalla. 

Vaikka oonki ollu taalla nainkin vahan aikaa, ma oon oikeesti loytanyt itteni. En oo oikeen ikina tajunnu mita tarkottaa loytaa itsensa, mutta nyt ku se on tapahtunu ni ma tiedan mita se meinaa. Oon saanu sisaisen mielenrauhan ja oppinu elaa itteni kanssa. Oon muuttunu paljon, ja ainaki omasta mielesta parempaan suuntaan. Oon oppinu unohtamaan murheet ja puskemaan taysilla eteenpain, vaikka se olis vaikeeta. Oon oppinu elamaan eri kielella ja tuntuu etta englanniks kirjottaminen ois jopa helpompaa kuin Suomeksi. (voi olla etta mun blogin kieli muuttuu koska mun enkun ope haluis lukee mun blogia) tai sitte kirjotan kahella kielella koska tiian etta tata seuraa myos ihmiset ketka ei osaa englantia. Oon oppinu ilmaisemaan mun tunteet suoraan. Oon oppinu sanomaan etta rakastan jotain ihmista pain naamaa. Oon oppinu itestani niin paljon. En ois ikina kuvitellu etta mun sisalla on nain paljon eri puolia ja erilaisia ajatuksia. Oon aina ollut sosiaalinen, mutta uusien ihmisten kanssa tosi arka. Taalla oon oppinut olemaan sosiaalinen tilanteessa kuin tilanteessa. Oon oppinu arvostamaan vanhempia ihmisia. Oon oppinut etta maailmassa on monenlaisia ihmisia etka sa voi miellyttaa kaikkia samaan aikaan. Oon oppinu etten aina saa tahtoani lapi. Oon oppinu rentoutumaan ja saamaan mun mielen hetkeksi pois arjesta. Oon oppinu etta hyvat arvosanat edellyttaa kovaa tyota. Oon oppinu opiskelemaan ja tekemaan laksyt, lukemaan kokeisiin.

Oon oppinut etta ma parjaan kaikista parhaiten olemalla ihana oma itseni.

"Distance usually lets you know who is worth keeping and who is worth letting go"

Kun tulin tanne, lahes kaikki mun kaverit Suomesta jutteli mulle. Sita kesti noin kaks viikkoa, kunnes ensimmaiset lopetti yhteydenpidon. Joka paiva huomaan, miten en oo kuullu jostain mulle tarkeesta henkilosta aikoihin. Laitan heille viestia, mutta keskustelu jaa tosi pinnalliseksi. Talla hetkella, 2,5kk taalla olleena mulla on enaa muutama ihminen ketka juttelee mulle, kun ennen niita oli noin 200. En tarkota, etta mulle pitais laittaa viestia tanne joka paiva, ei todellakaan. Mutta on tosi surullista etta ihmiset ketka lupas mulle, lupasi, ei oo laittanut viestin viestia koko aikana, tai max pari viestia. Taa on mun mielesta tosi surullista koska ma oon ihminen kuka kiintyy nopeesti, mut kiinnyn ihmisiin niin lujaa etta jos ne lopettaa yhteydenpidon ni meen ihan rikki. Rakastan mun ystavia, rakastan teita jokaista kuka luette mun blogia just talla hetkella. Oon onnellinen etta nama muutama ihminen oikeesti juttelee mulle ja ihan oikeesti on kiinnostuneita siita miten mulla menee taalla. Mulle tulee joka kerta hymy huulelle, kun saan viestin joltain ihmiselta keta en olis ikina arvannut, se hetki on niin ihana. Rakastan skypettaa Pinjan kanssa ja kun saan aaniviestin Julialta kesken oppitunnin, pyydan etta saanko luvan menna vessaan jotta saan kuunnella mita asiaa mun parhaalla kaverilla on. Oon joka kerta ilonen ku aiti laittaa mulle kuvan mun koirasta ja pupuista, tunnen oloni joka kerta niin rakastetuksi kun aiti laittaa mulle viestin missa sanoo rakastavansa mua. Oon joka kerta niin onnellinen ku Petra laittaa mulle snapissa kuvia itestaan, ja niin iloinen kun Jenna kysyy videoita ja kuvia taalta. Ette oikeesti kukaan tajua, miten ihanalta musta tuntuu kun joku oikeesti tulee ja kysyy miten mulla menee, ja mita mulle kuuluu. Kun joku kysyy kuvia, videoita ja kun joku sanoo etta naytan erilaiselta. Mua alkaa aina naurattamaan, kun joku korjaa jonkun mun suomeksi sanoman sanan, koska sen jalkeen tajuan miten tyhmia virheita teen. Nautin siita, kun joku sanoo miten taydellinen elama mulla on. Nautin myos siita kun laitatte kuvia Suomesta missa on harmaata, sateista ja muutama aste pakkasta. 

Mutta kaikista eniten rakastan sita, kun joku sanoo etta ikavoi mua. 

"If we were meant to stay in one place, we would have roots instead of feet, he said."

-Rachel Wolchin

Vaikka kuinka pelottavalta se kuulostaakin, jos teilla on mahdollisuus muuttaa ulkomaille tai menna vaihtoon, tehkaa se.

Tasta retkesta tulee ikimuistonen ja oon tavannut ihmisia, ketka tulee pysymaan mun elamassa koko mun loppu elaman. Ollaan suunniteltu roadtrippia ruotsi-suomi-venaja. Mua on pyydetty kesalla Italiaan juhlimaan, ja espanjaan syomaan hyvaa ruokaa. Mua on pyydetty etela-amerikkaan koska oon aina halunnut menna sinne. Mua on pyydetty Australiaan. Oon saanu kutsun myos Barbadocselle ja Californiaan. Mulle on sanottu, etta mita ma ikina teenkin, mulla on taalla, Boca Ratonissa ystavia ketka ei poistu mun elamasta. Mulle on kerrottu sata kertaa miten rakas oon, miten kaunis oon ja miten ilonen oon. Mua ei oo kertaakaan haukuttu. Mua on lohdutettu ja oon aina saanut jonkun kuuntelemaan jos sita oon tarvinu. Oon saanu taalta niin paljon kaikkea ihanaa, etten halua edes kuvitella paivaa millon joudun lahtea taalta. 

Jos olisin paattanyt olla lahtematta tanne, mulla luultavasti rullaisi normaali arki Suomessa. Sama koulu, samat ihmiset, sama tunne, kaikki ihan samaa kuin ennen. Ikavoin sita, ikavoin sita todella paljon. Mutta silti en tuu ikina katumaan etta lahdin tanne. Nautin mun elamasta taalla, enka haluaisi vaihtaa tata elamaa mun Suomen elamaan. Kaipaan Suomeen, mutta en pysyvasti. Haluaisin tulla lomailemaan Suomeen ja sitten lahtea tanne takaisin, ja niinhan tassa tulee kaymaankin. Tama elama on sita taalla mita ma oon aina halunnut elaa, joten en halua vaihtaa tata mihinkaan. Rakastan tanssia keskella tieta perjantai iltaisin. Rakastan juhlimista lauantaisin. Rakastan syoda pitsaa ja katso elokuvaa sunnuntaisin tyttoporukalla. Rakastan olla kannustamassa perjantaisin meijan omaa jenkkifutisjoukkuetta. Rakastan menna meijan matikan luokkaan koska oon ainoo tytto ja saan aina niin paljon huomiota kaikilta. Rakastan koulun jalkeen menna treeneihin ja treenata niin etta mun paita on ihan marka. Rakastan viettaa aikaa joka paiva eri ihmisten kanssa. Rakastan iltaisin rauhoittua omassa huoneessa tehden jotain rentouttavaa. Rakastan nukahtaa samalla kun kuuntelen Juha Tapiota.